T.2.2

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän perusteet (ops 2017) vaikuttavat vahvasti oman opettajuuteni taustalla. Kaikki perusteet eivät ole varhaisiän musiikkikasvattajalle olennaisia, jos en työskentele musiikkioppilaitoksessa tai opetan esimerkiksi vanhuksia, mutta suurin osa on sovellettavissa kaikkiin työympäristöihin.

Lähtökohtana ovat taiteen perusopetuksen tehtävä, inhimillinen arvoperusta, yleiset tavoitteet ja kokonaisvaltainen oppimiskäsitys. Taiteen perusopetuksen tarkoituksista minua ohjaa tehtävä tarjota oppilaille mahdollisuuksia opiskella taidetta pitkäjänteisesti, päämäärätietoisesti ja omien kiinnostuksen kohteiden suuntaisesti. Nämä lähtökohdat näkyvät käytännön työssä niin, että suunnittelen opetukseen pitkäjänteisiä, vaikeustasoltaan vaihtelevia tavoitteita sekä otan opetuksen suunnittelussa ja itse opetushetkessä huomioon oppijoiden omat kiinnostuksen kohteet. 

Tarkoituksista minulle on tärkeää myös edistää taidesuhteen kehittymistä ja elinikäistä taiteen harrastamista. Käytännön työssä tarjoan erilaisia näkökulmia musiikkiin ja musiikkityyleihin, tuen taidesuhdetta oppijalle henkilökohtaisesti ja kehityksellisesti merkityksellisellä sisällöllä ja tuen taiteen siirtämistä arkielämään elinikäiseksi voimavaraksi. Mahdollisuuksien mukaan toimin myös yhteistyössä muiden taidekasvatusta antavien oppilaitosten ja tahojen kanssa. Luon myös edellytyksiä taiteen ja taidekasvatuksen kehittämiselle Suomessa osallistumalla koulutuksiin, seminaareihin ja tapahtumiin sekä esiintyen ja luoden oppimateriaalia aktiivisesti.

Taiteen perusopetuksen arvoperusteista minulle tärkeitä ovat ihmisoikeuksien, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kulttuurien moninaisuuden kunnioituksen huomioon ottaminen. Käytännössä tämä näkyy työssäni niin, että käytän pelkästään tasa-arvoista oppimateriaalia ja huomioin kaikenlaiset kulttuurit tasa-arvoisen arvokkaana. Muista arvoista minulle tärkeäitä ovat esteettisyys, eettisyys ja ekologisuus. Käytännössä valitsen monenlaista, eri tavoin esteettistä materiaalia, huomioiden aina eettisyyden. Ekologisuus on yksi taiteen perusopetuksen minulle henkilökohtaisesti näkyvimmistä arvoista, jota haluan pitää yllä siirtämällä eteenpäin ajattelumallia siitä, kuinka upea saasteeton voimavara musiikki on ihmiskunnalle.

Uusi Ops perustuu oppimiskäsitykselle aktiivisesta oppijasta. Käytännössä tämä näkyy opetuksessani niin, että oppilas vaikuttaa oppisisältöihin ja tavoitteisiinsa jopa uutta luoden saduttamisen ja sävellyttämisen kautta. Eri aistien käyttäminen sekä kehollisuus edistävät oppimista ja näkyvät myös opetukseni sisällössä ja toimintatavoissa. Oppimisen vuorovaikutteisuus näkyy jo siinä, että ohjaan pääasiassa ryhmiä, mutta myös tavoitteissani tukea vuorovaikutteista toimintaa. Uuden Opsin mukaiseen oppimiskäsitykseen kuuluu monipuolinen, myönteinen ja realistinen palaute – oppimista edistävä vuorovaikutus, joka näkyy opetuksessani elävässä hetkessä ja aina, kun vuorovaikutusta tapahtuu.

 Lisäksi opettajuuttani ohjaavat Opsin käsitys hyvästä oppimisympäristöstä ja toimintakulttuurista, opintojen laajuudesta ja rakenteesta, oppimäärän yksilöllistämisestä sekä arvioinnista. Näihin pyrin vaikuttamaan käytännössä aina, kun mahdollista. Erityisesti toimintakulttuuriin haluan vaikuttaa aktiivisella aidolla kohtaamisella, sanoittamisella ja kunnioittavalla vuorovaikutuksella sekä pyrkimyksellä tehdä töitä yhteisen toimintakulttuurin eteen. Muutan oppimisympäristöä fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti turvalliseksi ja yksilöllistän oppimäärän vastaamaan yksilön opiskelu- ja oppimisedellytyksiä.

Opsissa käsitellään erikseen musiikin opetuksen perusteet ja mainitaan varhaisiän musiikkikasvatuksen suuntaviivat, mitkä molemmat vaikuttavat opettajuuteeni. Osan niistä olen jo maininnut. Lisäksi opettajana haluan erityisesti tukea vapautta toteuttaa itseään käyttämällä opetusmetodina yhdessä säveltämistä ja sanoittamista. Haluan auttaa oppilasta löytämään oman tapansa tehdä musiikkia tarjoamalla erilaisia tapoja aktiivisesti sekä sanoittamalla hänen kokemuksiaan tarvittaessa. Varhaisiän musiikkikasvatuksen erityisistä perusteista minulle tärkeitä ovat luovuuden, itsetunnon ja musiikillisten taitojen kehittäminen. Tuen niitä jokapäiväisessä arjessa. Tärkeimpänä pidän musiikin elämyksellisyyttä varhaisiän musiikkikasvatuksessa, mikä auttaa positiivisen voimavararepun rakentumisessa. Tarkoitus on luoda pohja elinikäiselle musiikkisuhteelle, ja jotta se olisi positiivinen, opetukseni perustuu ilolle ja hyväksynnälle.

- - - - - - - 

Ammatillisen koulutuksen reformiin on kaksi syytä: tarve uudenlaiselle osaamiselle ja ammattitaidolle sekä pienentynyt budjetti. Reformin myötä ammatillisessa koulutuksessa painotetaan enemmän työssäoppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja. Kaikkia opiskelijoita koskee sama lainsäädäntö aikaisemman kahden eri lain sijasta. Haku ammatilliseen kouluun on mahdollista milloin vain ja jokaiselle oppijalle muodostetaan henkilökohtainen opetussuunnitelma. Tarkoituksena on myös purkaa turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. 

Todellisuudessa opiskelija joutuu ottamaan yhä enemmän vastuuta opinnoistaan, tekemään paljon itsenäistä työtä lähiopetuksen vähentyessä. Ainakaan omissa opinnoissani työssäoppiminen ei ole lisääntynyt vaan päinvastoin vähentynyt. Olen myös lukenut lehdistä ammatillisen koulutuksen kokemuksia reformista, sekä yksi ystäväni työskentelee opettajana ammattioppilaitoksessa. 

Molemmista on jäänyt se kuva, että reformin myötä oppilaat syrjäytyvät helpommin, tipahtavat opintojen kyydistä eivätkä aina saavuta riittävää ammattitaitoa, jotta ammatissa toimiminen olisi mahdollista koulutuksen jälkeen. Lähiopetuksen vähentyessä kontakti aikuisiin, auktoriteetteihin, esikuviin, ammattilaisen malleihin vähentyy. Mahdollisuus saada apua kriisitilanteessa on heikompi, eikä opettajilla ole resursseja eikä mahdollisuuksia ottaa koppia mahdollista erityisempää tukea tarvitsevasta oppijasta. Näistä syistä olen, kuten myös useat asiantuntijat, huolissani reformin seurauksista. (Lisää: https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2018/teoria-ja-kaytanto-ovat-menneet-sekaisin--ministerio-kuunteli-amiksen-luottamusmiehia/)

Omissa Vamuka-opinnoissani pidän kuitenkin tosi upeana yhä yksilöllisemmäksi ja oppijalähtöisemmäksi mennyttä opetusta. Meille annetaan usein vapaat kädet suunnitella oman näköisiä projekteja, mikä tuo omaa muusikkoutta paremmin näkyville kaikille. Kuitenkin tämäkin vaatisi enemmän opettajan läsnäoloa, enemmän harjoittelua ja reflektiota opettajien kanssa. Lähiopetuksen määrän väheneminen ja yksilöllinen opetussuunnitelma puhuvat mielestäni ikään kuin toisiaan vastaan. Mitä hyötyä toisesta on, sen toinen kumoaa. Huolestuneena seuraankin jatkoa. Kasvaako itselleni tarpeeksi vahva ammattilaisen itsetunto? Sitä ei vielä voi tietää, mutta näin kolmannen vuoden keväällä olisin toivonut kokemuksen ja tietojen jo karttuneen sen verran, että uskaltaisin tehdä sijaisuuksia reippaasti. En kuitenkaan koe, että se onnistuisi näillä taidoilla. Toivottavasti ensi keväänä tilanne on muuttunut.