Tehtävä 2.1, Uutiset ja mielipidekirjoitus

Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osuus vähentynyt vuodesta 2015

Espoo roikotti opettajaa 13 vuotta pätkätyösopimuksilla

Opetusministeri esittää lisää rahaa päiväkotien valvontaan

3000 oppilaan kampus vajoaa Espoossa 

Koulun hätäpoistumistiet lukittiin Vantaalla

Luin Helsingin Sanomien artikkelin, jossa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen esittää lisää rahaa päiväkotien valvontaan. Taustalla vaikuttaa vasta julkitulleet tapaukset yksityisistä laittomista päiväkodeista ja muista päivähoidon puutteista. Suurin osa ongelmista liittyy Ankkalampi-päivähoitoyritykseen, jonka toimitusjohtajalla on kokoomustausta. Myös Touhula-päiväkodeista on ollut jatkuvasti uutisointia puutteellisista tiloista, hoitajamitoituksista ja käytänteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan katse kääntyy kuntiin, joilla on velvollisuus mm. tarkistaa päiväkotien tilat ja puuttua laiminlyönteihin. Opetusministeri esittää, että lisäresursseilla voitaisiin muun muassa lisätä valvontakäyntejä ja yllätystarkastuksia. 

Mielestäni on erittäin huolestuttavaa, että maassamme voi toimia laittomia päiväkoteja ja yksityiset päiväkodit ovat jatkuvasti negatiivisesti esillä mediassa. Yhteiskunnan perusta on mielestäni laadukas varhaiskasvatus, joka ehkäisee paljon ongelmia kansallisella ja yksilöllisellä tasolla. Mielestäni Opetusministeriön esitykset ovat tarpeellisia tässä tilanteessa. Koen kuitenkin, että itse ongelma on muualla kuin puutteellisessa valvonnassa. Koen, että kokoomus on itse aiheuttanut suuren osan valvonnan tarpeesta jatkuvilla varhaiskasvatuksen yksityistämisellä ja määrärahojen kiristyksellä.

Nyt olisi tietysti tarpeellista akuutisti tutkia päiväkotien toimintaa koko maassa. Mutta ennen kaikkea, mielestäni, täytyisi tehdä isoja poliittisia linjauksia, jotka estäisivät vastaavan toiminnan vastaisuudessa. Mielestäni varhaiskasvatus pitäisi siirtää takaisin julkiselle sektorille, jotta hoivayrityksiä ei voisi perustaa voittoa tavoitteleviksi yrityksiksi. Mielestäni varhaiskasvatus ei voi olla voittoa tavoittelevaa toimintaa, ei ainakaan ilman mittavia valvontoja ja säännöksiä. Julkiselle sektorille siirtämisen lisäksi varhaiskasvatuksen hoitajamääriä suhteessa lapsiin pitäisi lisätä, jotta lasten laiminlyöntejä ja yksinjättämisiä ei tapahtuisi. Hoitajat joutuvat tekemään kipeitä ratkaisuja kentällä, koska heillä ei ole riittävästi resursseja.  

T4, Erilaiset oppijat -ryhmätyön reflektio

Ryhmätyössämme tutustuimme Resonaariin ja erityisesti sen esteettömyyteen ja laulunopetukseen. Mielestäni ryhmän ilmapiiri oli rento ja huomioonottava - jokainen sai vaikuttaa omaan panokseensa ja valita kiinnostuksen kohteiden mukaan sen, mitä kävi seuraamassa. Oli tosi hienoa, että ryhmässämme oli kannustava ilmapiiri ja tehtävien jako onnistui mallikkaasti. Kokosimme ajatuksiamme google docsiin ja tutustumiset oli hoidettu sopivasti ennen joululomaa.

Esityksen yhteinen valmistelu onnistui kivasti, mutta harmillisesti esitykseen meni paljon enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Olisi ehkä ollut tarpeen harjoitusesittää se tai valmistella vähän enemmän yhdessä.

Eija Honkasen puheenvuorot esitysten välissä syvensivät oppimaani ja toivat lisäymmärrystä ilmiöistä. Muiden ryhmätyöt olivat kiinnostavia ja auttoivat näkemään erilaisia näkökulmia erilaisten oppijoiden maailmoihin. Erityisesti jäi mieleen esitys, jossa ryhmä oli tutustunut ongelmaisten lasten erityiskouluun. Tuntui hienolta, että musiikin tekeminen on näille vaikeasti motivoitaville oppijoille ollut niin hyvä työkalu. Musiikki on varmasti heille myös tapa ilmaista tunteitaan.

Eettinen pedagoginen ajattelu ja toiminta, tehtävä 2

Luin julkaisusta Inhimillinen tekijä, opettaja eettisenä ja ajattelevana toimijana (2005) sivut 30-35. Mielenkiintoista tekstissä oli ensinnäkin se, kuinka paljon auktoriteettia opettajalla on jo lähtökohtaisesti: perinne, asema, akateemisuus, toisinaan myös karisma ja toivottavasti moraalisuus. Mielessäni heräsi kysymys siitä, kuinka tietoisia oppijat ovat siitä, että opettajakin on vain ihminen, ja voi epäonnistua. Mietin myös sitä, kuinka vaarallista epäonnistuminen on ja millä tavoin se voi tapahtua ennen kuin kukaan kyseenalaistaa opettajan auktoriteettia. Muistan katsoneeni elokuvan Matilda (1996), jossa koulun rehtori on täysi sekopää, mutta vanhemmat ei usko oppilaiden juttuja. Elokuva on tietysti fiktiivinen, mutta siinä on tärkeä huomio. Entä, jos oppilaat eivät osaisi kyseenalaistaa opetuksen sisältöä?

Opetuksen sisältöön liittyviä huomioita tekstistä nousi myös mieleen. Moni tekstissä mainituista henkilöistä sanoi samankaltaisia asioita vähän eri tavoin, mutta mulle ehkä paras kiteytys oli Petersin (1966) ajatus: Välitetään jotain arvostettavaa hyväksytyllä tavalla. Myös Tomin (1984) ajatus: Opettaminen on moraalinen taito, ei soveltava tiede, kiteyttää ajatuksiani. Hänen mukaansa myös moraalisen hyvän tavoittelu ehkäisee vääristyneitä käytäntöjä. Tästä minulla herää kysymys: entä jos opettaja ei ole kovin taitava moraalisen hyvän tavoittelussa?
Nykyaikana ihmiskunnan arvot muuttuvat joka tapauksessa paljon. Vanhemmat opettajat opettavat tälläkin hetkellä voimakkaasti sukupuolittavalla tavalla, eikä se heidän kohdallaan ole absoluuttisesti väärin, koska he toimivat omien tietojensa ja taitojensa pohjalta. Kuitenkin yhä tasa-arvoisempi ilmapiiri olisi tärkeä saada itsestäänselväksi osaksi kasvatustieteitä, mikä on tietenkin vain minun mielipide. 

Olen samaa mieltä Hoffmanin (1996) kanssa siitä, että kasvatus on aina moraalista. Meidän täytyy yrittää siirtää tärkeinä pitämiämme arvoja mutta myös auttaa oppijoita luomaan uusia arvoja ja normeja. Kuten Hoffman toteaa, meillä ei ole moraalista varmuutta ja meidän pitää oppia tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa. Siksi minunkin arvopohjani tulee joskus olemaan vanhentunutta tai jollain tapaa vääristynyttä. Tämän epävarmuuden kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen. Tärkeää olisi, että opettajana pystyisin antamaan välineitä uusien, vielä parempien arvojen muodostamiseen ja pystyisin hyväksymään epävarmuuden työssäni.