T.2.2

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän perusteet (ops 2017) vaikuttavat vahvasti oman opettajuuteni taustalla. Kaikki perusteet eivät ole varhaisiän musiikkikasvattajalle olennaisia, jos en työskentele musiikkioppilaitoksessa tai opetan esimerkiksi vanhuksia, mutta suurin osa on sovellettavissa kaikkiin työympäristöihin.

Lähtökohtana ovat taiteen perusopetuksen tehtävä, inhimillinen arvoperusta, yleiset tavoitteet ja kokonaisvaltainen oppimiskäsitys. Taiteen perusopetuksen tarkoituksista minua ohjaa tehtävä tarjota oppilaille mahdollisuuksia opiskella taidetta pitkäjänteisesti, päämäärätietoisesti ja omien kiinnostuksen kohteiden suuntaisesti. Nämä lähtökohdat näkyvät käytännön työssä niin, että suunnittelen opetukseen pitkäjänteisiä, vaikeustasoltaan vaihtelevia tavoitteita sekä otan opetuksen suunnittelussa ja itse opetushetkessä huomioon oppijoiden omat kiinnostuksen kohteet. 

Tarkoituksista minulle on tärkeää myös edistää taidesuhteen kehittymistä ja elinikäistä taiteen harrastamista. Käytännön työssä tarjoan erilaisia näkökulmia musiikkiin ja musiikkityyleihin, tuen taidesuhdetta oppijalle henkilökohtaisesti ja kehityksellisesti merkityksellisellä sisällöllä ja tuen taiteen siirtämistä arkielämään elinikäiseksi voimavaraksi. Mahdollisuuksien mukaan toimin myös yhteistyössä muiden taidekasvatusta antavien oppilaitosten ja tahojen kanssa. Luon myös edellytyksiä taiteen ja taidekasvatuksen kehittämiselle Suomessa osallistumalla koulutuksiin, seminaareihin ja tapahtumiin sekä esiintyen ja luoden oppimateriaalia aktiivisesti.

Taiteen perusopetuksen arvoperusteista minulle tärkeitä ovat ihmisoikeuksien, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kulttuurien moninaisuuden kunnioituksen huomioon ottaminen. Käytännössä tämä näkyy työssäni niin, että käytän pelkästään tasa-arvoista oppimateriaalia ja huomioin kaikenlaiset kulttuurit tasa-arvoisen arvokkaana. Muista arvoista minulle tärkeäitä ovat esteettisyys, eettisyys ja ekologisuus. Käytännössä valitsen monenlaista, eri tavoin esteettistä materiaalia, huomioiden aina eettisyyden. Ekologisuus on yksi taiteen perusopetuksen minulle henkilökohtaisesti näkyvimmistä arvoista, jota haluan pitää yllä siirtämällä eteenpäin ajattelumallia siitä, kuinka upea saasteeton voimavara musiikki on ihmiskunnalle.

Uusi Ops perustuu oppimiskäsitykselle aktiivisesta oppijasta. Käytännössä tämä näkyy opetuksessani niin, että oppilas vaikuttaa oppisisältöihin ja tavoitteisiinsa jopa uutta luoden saduttamisen ja sävellyttämisen kautta. Eri aistien käyttäminen sekä kehollisuus edistävät oppimista ja näkyvät myös opetukseni sisällössä ja toimintatavoissa. Oppimisen vuorovaikutteisuus näkyy jo siinä, että ohjaan pääasiassa ryhmiä, mutta myös tavoitteissani tukea vuorovaikutteista toimintaa. Uuden Opsin mukaiseen oppimiskäsitykseen kuuluu monipuolinen, myönteinen ja realistinen palaute – oppimista edistävä vuorovaikutus, joka näkyy opetuksessani elävässä hetkessä ja aina, kun vuorovaikutusta tapahtuu.

 Lisäksi opettajuuttani ohjaavat Opsin käsitys hyvästä oppimisympäristöstä ja toimintakulttuurista, opintojen laajuudesta ja rakenteesta, oppimäärän yksilöllistämisestä sekä arvioinnista. Näihin pyrin vaikuttamaan käytännössä aina, kun mahdollista. Erityisesti toimintakulttuuriin haluan vaikuttaa aktiivisella aidolla kohtaamisella, sanoittamisella ja kunnioittavalla vuorovaikutuksella sekä pyrkimyksellä tehdä töitä yhteisen toimintakulttuurin eteen. Muutan oppimisympäristöä fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti turvalliseksi ja yksilöllistän oppimäärän vastaamaan yksilön opiskelu- ja oppimisedellytyksiä.

Opsissa käsitellään erikseen musiikin opetuksen perusteet ja mainitaan varhaisiän musiikkikasvatuksen suuntaviivat, mitkä molemmat vaikuttavat opettajuuteeni. Osan niistä olen jo maininnut. Lisäksi opettajana haluan erityisesti tukea vapautta toteuttaa itseään käyttämällä opetusmetodina yhdessä säveltämistä ja sanoittamista. Haluan auttaa oppilasta löytämään oman tapansa tehdä musiikkia tarjoamalla erilaisia tapoja aktiivisesti sekä sanoittamalla hänen kokemuksiaan tarvittaessa. Varhaisiän musiikkikasvatuksen erityisistä perusteista minulle tärkeitä ovat luovuuden, itsetunnon ja musiikillisten taitojen kehittäminen. Tuen niitä jokapäiväisessä arjessa. Tärkeimpänä pidän musiikin elämyksellisyyttä varhaisiän musiikkikasvatuksessa, mikä auttaa positiivisen voimavararepun rakentumisessa. Tarkoitus on luoda pohja elinikäiselle musiikkisuhteelle, ja jotta se olisi positiivinen, opetukseni perustuu ilolle ja hyväksynnälle.

- - - - - - - 

Ammatillisen koulutuksen reformiin on kaksi syytä: tarve uudenlaiselle osaamiselle ja ammattitaidolle sekä pienentynyt budjetti. Reformin myötä ammatillisessa koulutuksessa painotetaan enemmän työssäoppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja. Kaikkia opiskelijoita koskee sama lainsäädäntö aikaisemman kahden eri lain sijasta. Haku ammatilliseen kouluun on mahdollista milloin vain ja jokaiselle oppijalle muodostetaan henkilökohtainen opetussuunnitelma. Tarkoituksena on myös purkaa turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. 

Todellisuudessa opiskelija joutuu ottamaan yhä enemmän vastuuta opinnoistaan, tekemään paljon itsenäistä työtä lähiopetuksen vähentyessä. Ainakaan omissa opinnoissani työssäoppiminen ei ole lisääntynyt vaan päinvastoin vähentynyt. Olen myös lukenut lehdistä ammatillisen koulutuksen kokemuksia reformista, sekä yksi ystäväni työskentelee opettajana ammattioppilaitoksessa. 

Molemmista on jäänyt se kuva, että reformin myötä oppilaat syrjäytyvät helpommin, tipahtavat opintojen kyydistä eivätkä aina saavuta riittävää ammattitaitoa, jotta ammatissa toimiminen olisi mahdollista koulutuksen jälkeen. Lähiopetuksen vähentyessä kontakti aikuisiin, auktoriteetteihin, esikuviin, ammattilaisen malleihin vähentyy. Mahdollisuus saada apua kriisitilanteessa on heikompi, eikä opettajilla ole resursseja eikä mahdollisuuksia ottaa koppia mahdollista erityisempää tukea tarvitsevasta oppijasta. Näistä syistä olen, kuten myös useat asiantuntijat, huolissani reformin seurauksista. (Lisää: https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2018/teoria-ja-kaytanto-ovat-menneet-sekaisin--ministerio-kuunteli-amiksen-luottamusmiehia/)

Omissa Vamuka-opinnoissani pidän kuitenkin tosi upeana yhä yksilöllisemmäksi ja oppijalähtöisemmäksi mennyttä opetusta. Meille annetaan usein vapaat kädet suunnitella oman näköisiä projekteja, mikä tuo omaa muusikkoutta paremmin näkyville kaikille. Kuitenkin tämäkin vaatisi enemmän opettajan läsnäoloa, enemmän harjoittelua ja reflektiota opettajien kanssa. Lähiopetuksen määrän väheneminen ja yksilöllinen opetussuunnitelma puhuvat mielestäni ikään kuin toisiaan vastaan. Mitä hyötyä toisesta on, sen toinen kumoaa. Huolestuneena seuraankin jatkoa. Kasvaako itselleni tarpeeksi vahva ammattilaisen itsetunto? Sitä ei vielä voi tietää, mutta näin kolmannen vuoden keväällä olisin toivonut kokemuksen ja tietojen jo karttuneen sen verran, että uskaltaisin tehdä sijaisuuksia reippaasti. En kuitenkaan koe, että se onnistuisi näillä taidoilla. Toivottavasti ensi keväänä tilanne on muuttunut.

Tehtävä 2.1, Uutiset ja mielipidekirjoitus

Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osuus vähentynyt vuodesta 2015

Espoo roikotti opettajaa 13 vuotta pätkätyösopimuksilla

Opetusministeri esittää lisää rahaa päiväkotien valvontaan

3000 oppilaan kampus vajoaa Espoossa 

Koulun hätäpoistumistiet lukittiin Vantaalla

Luin Helsingin Sanomien artikkelin, jossa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen esittää lisää rahaa päiväkotien valvontaan. Taustalla vaikuttaa vasta julkitulleet tapaukset yksityisistä laittomista päiväkodeista ja muista päivähoidon puutteista. Suurin osa ongelmista liittyy Ankkalampi-päivähoitoyritykseen, jonka toimitusjohtajalla on kokoomustausta. Myös Touhula-päiväkodeista on ollut jatkuvasti uutisointia puutteellisista tiloista, hoitajamitoituksista ja käytänteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan katse kääntyy kuntiin, joilla on velvollisuus mm. tarkistaa päiväkotien tilat ja puuttua laiminlyönteihin. Opetusministeri esittää, että lisäresursseilla voitaisiin muun muassa lisätä valvontakäyntejä ja yllätystarkastuksia. 

Mielestäni on erittäin huolestuttavaa, että maassamme voi toimia laittomia päiväkoteja ja yksityiset päiväkodit ovat jatkuvasti negatiivisesti esillä mediassa. Yhteiskunnan perusta on mielestäni laadukas varhaiskasvatus, joka ehkäisee paljon ongelmia kansallisella ja yksilöllisellä tasolla. Mielestäni Opetusministeriön esitykset ovat tarpeellisia tässä tilanteessa. Koen kuitenkin, että itse ongelma on muualla kuin puutteellisessa valvonnassa. Koen, että kokoomus on itse aiheuttanut suuren osan valvonnan tarpeesta jatkuvilla varhaiskasvatuksen yksityistämisellä ja määrärahojen kiristyksellä.

Nyt olisi tietysti tarpeellista akuutisti tutkia päiväkotien toimintaa koko maassa. Mutta ennen kaikkea, mielestäni, täytyisi tehdä isoja poliittisia linjauksia, jotka estäisivät vastaavan toiminnan vastaisuudessa. Mielestäni varhaiskasvatus pitäisi siirtää takaisin julkiselle sektorille, jotta hoivayrityksiä ei voisi perustaa voittoa tavoitteleviksi yrityksiksi. Mielestäni varhaiskasvatus ei voi olla voittoa tavoittelevaa toimintaa, ei ainakaan ilman mittavia valvontoja ja säännöksiä. Julkiselle sektorille siirtämisen lisäksi varhaiskasvatuksen hoitajamääriä suhteessa lapsiin pitäisi lisätä, jotta lasten laiminlyöntejä ja yksinjättämisiä ei tapahtuisi. Hoitajat joutuvat tekemään kipeitä ratkaisuja kentällä, koska heillä ei ole riittävästi resursseja.  

T4, Erilaiset oppijat -ryhmätyön reflektio

Ryhmätyössämme tutustuimme Resonaariin ja erityisesti sen esteettömyyteen ja laulunopetukseen. Mielestäni ryhmän ilmapiiri oli rento ja huomioonottava - jokainen sai vaikuttaa omaan panokseensa ja valita kiinnostuksen kohteiden mukaan sen, mitä kävi seuraamassa. Oli tosi hienoa, että ryhmässämme oli kannustava ilmapiiri ja tehtävien jako onnistui mallikkaasti. Kokosimme ajatuksiamme google docsiin ja tutustumiset oli hoidettu sopivasti ennen joululomaa.

Esityksen yhteinen valmistelu onnistui kivasti, mutta harmillisesti esitykseen meni paljon enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Olisi ehkä ollut tarpeen harjoitusesittää se tai valmistella vähän enemmän yhdessä.

Eija Honkasen puheenvuorot esitysten välissä syvensivät oppimaani ja toivat lisäymmärrystä ilmiöistä. Muiden ryhmätyöt olivat kiinnostavia ja auttoivat näkemään erilaisia näkökulmia erilaisten oppijoiden maailmoihin. Erityisesti jäi mieleen esitys, jossa ryhmä oli tutustunut ongelmaisten lasten erityiskouluun. Tuntui hienolta, että musiikin tekeminen on näille vaikeasti motivoitaville oppijoille ollut niin hyvä työkalu. Musiikki on varmasti heille myös tapa ilmaista tunteitaan.

Eettinen pedagoginen ajattelu ja toiminta, tehtävä 2

Luin julkaisusta Inhimillinen tekijä, opettaja eettisenä ja ajattelevana toimijana (2005) sivut 30-35. Mielenkiintoista tekstissä oli ensinnäkin se, kuinka paljon auktoriteettia opettajalla on jo lähtökohtaisesti: perinne, asema, akateemisuus, toisinaan myös karisma ja toivottavasti moraalisuus. Mielessäni heräsi kysymys siitä, kuinka tietoisia oppijat ovat siitä, että opettajakin on vain ihminen, ja voi epäonnistua. Mietin myös sitä, kuinka vaarallista epäonnistuminen on ja millä tavoin se voi tapahtua ennen kuin kukaan kyseenalaistaa opettajan auktoriteettia. Muistan katsoneeni elokuvan Matilda (1996), jossa koulun rehtori on täysi sekopää, mutta vanhemmat ei usko oppilaiden juttuja. Elokuva on tietysti fiktiivinen, mutta siinä on tärkeä huomio. Entä, jos oppilaat eivät osaisi kyseenalaistaa opetuksen sisältöä?

Opetuksen sisältöön liittyviä huomioita tekstistä nousi myös mieleen. Moni tekstissä mainituista henkilöistä sanoi samankaltaisia asioita vähän eri tavoin, mutta mulle ehkä paras kiteytys oli Petersin (1966) ajatus: Välitetään jotain arvostettavaa hyväksytyllä tavalla. Myös Tomin (1984) ajatus: Opettaminen on moraalinen taito, ei soveltava tiede, kiteyttää ajatuksiani. Hänen mukaansa myös moraalisen hyvän tavoittelu ehkäisee vääristyneitä käytäntöjä. Tästä minulla herää kysymys: entä jos opettaja ei ole kovin taitava moraalisen hyvän tavoittelussa?
Nykyaikana ihmiskunnan arvot muuttuvat joka tapauksessa paljon. Vanhemmat opettajat opettavat tälläkin hetkellä voimakkaasti sukupuolittavalla tavalla, eikä se heidän kohdallaan ole absoluuttisesti väärin, koska he toimivat omien tietojensa ja taitojensa pohjalta. Kuitenkin yhä tasa-arvoisempi ilmapiiri olisi tärkeä saada itsestäänselväksi osaksi kasvatustieteitä, mikä on tietenkin vain minun mielipide. 

Olen samaa mieltä Hoffmanin (1996) kanssa siitä, että kasvatus on aina moraalista. Meidän täytyy yrittää siirtää tärkeinä pitämiämme arvoja mutta myös auttaa oppijoita luomaan uusia arvoja ja normeja. Kuten Hoffman toteaa, meillä ei ole moraalista varmuutta ja meidän pitää oppia tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa. Siksi minunkin arvopohjani tulee joskus olemaan vanhentunutta tai jollain tapaa vääristynyttä. Tämän epävarmuuden kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen. Tärkeää olisi, että opettajana pystyisin antamaan välineitä uusien, vielä parempien arvojen muodostamiseen ja pystyisin hyväksymään epävarmuuden työssäni.