Eettinen pedagoginen ajattelu ja toiminta, tehtävä 2

Luin julkaisusta Inhimillinen tekijä, opettaja eettisenä ja ajattelevana toimijana (2005) sivut 30-35. Mielenkiintoista tekstissä oli ensinnäkin se, kuinka paljon auktoriteettia opettajalla on jo lähtökohtaisesti: perinne, asema, akateemisuus, toisinaan myös karisma ja toivottavasti moraalisuus. Mielessäni heräsi kysymys siitä, kuinka tietoisia oppijat ovat siitä, että opettajakin on vain ihminen, ja voi epäonnistua. Mietin myös sitä, kuinka vaarallista epäonnistuminen on ja millä tavoin se voi tapahtua ennen kuin kukaan kyseenalaistaa opettajan auktoriteettia. Muistan katsoneeni elokuvan Matilda (1996), jossa koulun rehtori on täysi sekopää, mutta vanhemmat ei usko oppilaiden juttuja. Elokuva on tietysti fiktiivinen, mutta siinä on tärkeä huomio. Entä, jos oppilaat eivät osaisi kyseenalaistaa opetuksen sisältöä?

Opetuksen sisältöön liittyviä huomioita tekstistä nousi myös mieleen. Moni tekstissä mainituista henkilöistä sanoi samankaltaisia asioita vähän eri tavoin, mutta mulle ehkä paras kiteytys oli Petersin (1966) ajatus: Välitetään jotain arvostettavaa hyväksytyllä tavalla. Myös Tomin (1984) ajatus: Opettaminen on moraalinen taito, ei soveltava tiede, kiteyttää ajatuksiani. Hänen mukaansa myös moraalisen hyvän tavoittelu ehkäisee vääristyneitä käytäntöjä. Tästä minulla herää kysymys: entä jos opettaja ei ole kovin taitava moraalisen hyvän tavoittelussa?
Nykyaikana ihmiskunnan arvot muuttuvat joka tapauksessa paljon. Vanhemmat opettajat opettavat tälläkin hetkellä voimakkaasti sukupuolittavalla tavalla, eikä se heidän kohdallaan ole absoluuttisesti väärin, koska he toimivat omien tietojensa ja taitojensa pohjalta. Kuitenkin yhä tasa-arvoisempi ilmapiiri olisi tärkeä saada itsestäänselväksi osaksi kasvatustieteitä, mikä on tietenkin vain minun mielipide. 

Olen samaa mieltä Hoffmanin (1996) kanssa siitä, että kasvatus on aina moraalista. Meidän täytyy yrittää siirtää tärkeinä pitämiämme arvoja mutta myös auttaa oppijoita luomaan uusia arvoja ja normeja. Kuten Hoffman toteaa, meillä ei ole moraalista varmuutta ja meidän pitää oppia tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa. Siksi minunkin arvopohjani tulee joskus olemaan vanhentunutta tai jollain tapaa vääristynyttä. Tämän epävarmuuden kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen. Tärkeää olisi, että opettajana pystyisin antamaan välineitä uusien, vielä parempien arvojen muodostamiseen ja pystyisin hyväksymään epävarmuuden työssäni.