Luin julkaisusta Inhimillinen tekijä, opettaja eettisenä ja
ajattelevana toimijana (2005) sivut 30-35. Mielenkiintoista tekstissä oli ensinnäkin
se, kuinka paljon auktoriteettia opettajalla on jo lähtökohtaisesti: perinne,
asema, akateemisuus, toisinaan myös karisma ja toivottavasti moraalisuus.
Mielessäni heräsi kysymys siitä, kuinka tietoisia oppijat ovat siitä, että
opettajakin on vain ihminen, ja voi epäonnistua. Mietin myös sitä, kuinka
vaarallista epäonnistuminen on ja millä tavoin se voi tapahtua ennen kuin
kukaan kyseenalaistaa opettajan auktoriteettia. Muistan katsoneeni elokuvan
Matilda (1996), jossa koulun rehtori on täysi sekopää, mutta vanhemmat ei usko
oppilaiden juttuja. Elokuva on tietysti fiktiivinen, mutta siinä on tärkeä
huomio. Entä, jos oppilaat eivät osaisi kyseenalaistaa opetuksen sisältöä?
Opetuksen sisältöön liittyviä huomioita tekstistä nousi myös
mieleen. Moni tekstissä mainituista henkilöistä sanoi samankaltaisia asioita
vähän eri tavoin, mutta mulle ehkä paras kiteytys oli Petersin (1966) ajatus:
Välitetään jotain arvostettavaa hyväksytyllä tavalla. Myös Tomin (1984) ajatus:
Opettaminen on moraalinen taito, ei soveltava tiede, kiteyttää ajatuksiani.
Hänen mukaansa myös moraalisen hyvän tavoittelu ehkäisee vääristyneitä käytäntöjä.
Tästä minulla herää kysymys: entä jos opettaja ei ole kovin taitava moraalisen
hyvän tavoittelussa?
Nykyaikana ihmiskunnan arvot muuttuvat joka tapauksessa paljon. Vanhemmat opettajat opettavat tälläkin hetkellä voimakkaasti sukupuolittavalla tavalla, eikä se heidän kohdallaan ole absoluuttisesti väärin, koska he toimivat omien tietojensa ja taitojensa pohjalta. Kuitenkin yhä tasa-arvoisempi ilmapiiri olisi tärkeä saada itsestäänselväksi osaksi kasvatustieteitä, mikä on tietenkin vain minun mielipide.
Nykyaikana ihmiskunnan arvot muuttuvat joka tapauksessa paljon. Vanhemmat opettajat opettavat tälläkin hetkellä voimakkaasti sukupuolittavalla tavalla, eikä se heidän kohdallaan ole absoluuttisesti väärin, koska he toimivat omien tietojensa ja taitojensa pohjalta. Kuitenkin yhä tasa-arvoisempi ilmapiiri olisi tärkeä saada itsestäänselväksi osaksi kasvatustieteitä, mikä on tietenkin vain minun mielipide.
Olen samaa mieltä Hoffmanin (1996) kanssa siitä, että
kasvatus on aina moraalista. Meidän täytyy yrittää siirtää tärkeinä pitämiämme
arvoja mutta myös auttaa oppijoita luomaan uusia arvoja ja normeja. Kuten
Hoffman toteaa, meillä ei ole moraalista varmuutta ja meidän pitää oppia
tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa. Siksi minunkin arvopohjani tulee joskus
olemaan vanhentunutta tai jollain tapaa vääristynyttä. Tämän epävarmuuden
kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen. Tärkeää olisi, että opettajana pystyisin antamaan
välineitä uusien, vielä parempien arvojen muodostamiseen ja pystyisin hyväksymään epävarmuuden työssäni.
Hei Oodi, mielenkiintoista eettistä pohdintaa. Tehtävä 1.2. hyväksytty, siten koko Tehtävä 1.
VastaaPoistaErittäin hyviä nostoja teorian pohjalta suhteessa omaan ajatteluusi. Tämä sai minutkin ajattelemaan.. Todellakin mielipiteesi ei ole ”vain”. Tasa-arvoinen kohtaaminen ja toiminta velvoittaa meitä pedagogeja monin tavoin myös ihan lainkin määrittämänä. Me olemme edelläkävijöitä. Totta on, että oppilaitoksissakin on edelleen paljon työtä tässä, toivottavasti Sinä, te ja me voimme tähän vaikuttaa. Epävarmuutta voinee yrittää vähentää sillä, että myös tästä aiheesta keskustellaan kollegojen ja opiskelijoiden kanssa. Niin ja myös työpaikan edustajien kanssa. Ja muistetaan olla armollisia itsellemme erehtyväisyydessämme ja siten myös muille. Modernin pedagogiikan tavoite osallistaa opiskelijat, myös oppimisprosessin suunnitteluun tuottaa varmasti myös taitoa kriittisesti kyseenalaistaa.