6. Tilannesidonnaisen oppimisen teorian mukaan yksilön oppimista ei voida tarkastella sosiaalisesta kontekstista irrotettuna. Tämä teoria peräänkuuluttaa perinteistä kisällioppimista. Nykyopetuksessa ajatellaankin enemmän niin, että yhteistoiminta ja vuorovaikutus oppimisessa tekee oppimisesta enemmän todelliseen elämään kytkettävää.
Itse koen ryhmätyöskentelyn monimutkaiseksi toiminnaksi, joka on parhaimmillaan hedelmällistä ja pahimmillaan fiasko. Jos ryhmän jäsenten välillä on jo aikaisempia kaunoja tai jotkin ryhmän jäsenet ovat hyvin kaukana toisistaan tietotaidollisesti tai tavoitteellisesti, ryhmässä oppiminen on enemmänkin kaunis korulause, joka peittelee todellista syytä: kustannuksia. Enimmäkseen ryhmässä oppiminen on kuitenkin mielestäni tärkeää ja toimivaa, kunhan ryhmän muodostustuksen vaikeus ja mahdolliset ristiriidat on mahdollista nostaa ulkopuolisen asiantuntijan kanssa puheeksi. Oppiminen on erilaista, mutta enemmän tosielämään perustuvaa ryhmässä.
7. Olen oppinut tässä tehtävässä tiedonkäsityksistä, oppimiskäsityksistä, motivaatiosta, oppimistyyleistä ja oppimisen tilannesidonnaisuudesta. Olen oppinut itsestäni oppijana, kykenen ehkä paremmin ohjaamaan toimintaani haluamaani suuntaan ja pystyn analysoimaan oppimistapaani.
Kiitos mielenkiintoisesta tekstistäsi. Tehtävä T1.1A hyväksytty. Terveisin Marja B
VastaaPoistaHienoa, että koet oppineesi tästä tehtävästä itsestäsi oppijana ja pystyt näin kehittymään toimintaasi reflektoidessasi. Olet käsitellyt kattavasti ja taitavasti eri osiot, nostan muutaman ajatuksia herättävän kohdan (joita oli kautta linjan ) mielenkiintoisesta tekstistäsi.
Esseessäsi viittaat siihen, mihin lähes kaikki, että opittavan asian konkretiaan ja käytäntöön liittäminen auttaa oppimista. Parhaiten moni sanoo oppivansa käytännössä. Enemmän pitäisi siis tehdä tätä. Nostatkin osiossa 6 esille tuon tilannesidonnaisen oppimisen teorian, kisällioppimisen, joka tapahtuu työn äärellä ja myös ryhmässä tapahtuvan oppimisen, jossa on aina myös haasteensa. Mainiosti muotoiltu: ”Parhaimmillaan hedelmällistä, pahimmillaan fiasko.” Kuten mainitset, tarvitaan ulkopuolista ryhmän toimintaa erityisesti ristiriitatilanteissa ja opettajahan on ryhmäprosessin ohjaaja, joka myös voi ohjata ryhmää ratkaisemaan ongelmia ja kehittämään omaa toimintaansa, ellei ryhmä ole niin itseohjautuva, että siihen pystyy itse.
On tärkeää tunnistaa erilaiset oppimisen tavat, oppimisen tyylit eivät ole välttämättä pysyviä ja niitä voi myös harjoitella. Kielten oppimisessa tulee mieleen, että mitähän tarkoitat sanojen oppimisella, yksittäisiäkö. Käytännön toimintaan liittäminen auttaa muistamaankin.
Kohtaan 4 liittyen näyttää ulkopuoliselle lukijalle, että olet saavuttanut jonkin asteisen flown, niin intensiiviseltä näyttää erinomainen motivaatioteorioiden pohdintasi suhteessa omaan kokemukseesi. On varmasti hyötyä oman kehittymisenkin lisäksi omien oppilaittesi kannalta tunnistaa nämä motivaatioon liittyvät tekijät. Mainiota, että päätät tuon osion tuoden esille, että on ”tärkeää seurata yksilöllistä edistymistä ja korostaa, että virheetkin ovat osa oppimisprosessia, eikä virheissä ole hävettävää”, todellakin, ”yrittämistä pitää arvostaa.” Suuret innovaatiotkin ovat voineet saada alkunsa virheistä.
Hei ja tietysti myös Tehtävä 1.1.B hyväksytty
VastaaPoista