Tehtävä 1.1B, osatehtävät 1 ja 2

1. Kirjoitelmassani määrittelin oppimisen näin: "Sana oppiminen tarkoittaa minulle tiedon sisäistämistä." ja lisäksi "sitä prosessia, kun ihminen saa tiedon, käsittelee sen ja saa sen työmuistiin. Työmuistista osa asioista tallentuu pysyvään muistiin, ja vasta sinne päätyviä asioita voi sanoa varsinaisesti opituiksi." Uskoakseni kirjasta Oppiminen tiedon rakentamisena (Tynjälä, 1999) kuvaa parhaiten oppimiskäsitys 4. Oppiminen on asioiden ymmärtämistä. Tällaisessa oppimiskäsityksessä oppiminen nähdään ihmisen kehittymisenä tai oppijan ajattelun ja toiminnan muuttumisena, transformaationa.
2.  a) Esseessäni olen käsitellyt seuraavia kirjassa mainittuja oppimisen taustatekijöitä: oppimistapa, persoonallisuus, aikaisemmat tiedot, opetussuunnitelma ja opetusmenetelmät. Esseestäni puuttuvat oppimisen taustatekijät kyvyt, älykkyys, kotitausta, oppiaine ja opettaja.
   b) Olen kuvannut oppijan toimijuudesta ensinnäkin oppijan omia havaintoja ja tulkintoja. Olen kuvannut omaa oppimistapaani ja omia oppimiseen liittyviä haasteitani, jotka varmasti vaikuttavat siihen, kuinka hyvin pystyn oppimaan. Koska en usko muistavani asioita helposti, en ehkä edes yritä muistaa asioita tehokkaasti.
   Olen kuvannut motiivin olevan tärkeä osa oppijan toimintaa. Lisäksi analysoin perusteellisesti oppimistyylejä ja muististrategioita. Metakognitiivista toimintaa en kuvannut, ehkäpä siksi, koska opinnoissani ei arvostella kurssisuorituksia juuri koskaan ja kurssisuoritukset perustuvat pitkälti läsnäoloon ja osallistumiseen.
   c) Oppimisen tuloksista olen maininnut käsitykset ilmiöistä (esimerkiksi sävellajissa käytettävät soinnut), taidot sekä kehämäisen palautteen takaisin havaintoihin ja tulkintoihin, mikä auttaa yhdistämään opittua entiseen tietoon.

Käsitykseni varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön opiskelusta ja oppimisesta

Sana ”oppiminen” tarkoittaa minulle tiedon sisäistämistä. Varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön opinnoissa opiskellaan paljon kokonaisvaltaisesti, mikä on mielestäni hyvä. Opimme esimerkiksi lauluja korvakuulolta, kehorytmin tukemana ja toiston kautta. Opinnoissa on painotettu vahvasti sellaista oppimistapaa, joka on jo pienelle lapselle luontainen, ja sitä kautta ihmiselle helppo tapa oppia. Opinnoissa teoria-asioita opiskellaan usein hyvin keskustelevalla, vuorovaikutteisella tavalla. Keskustelemme ryhmissä ja jaamme tietoa eri vuosikurssien kesken, mikä on mielestäni hienoa. On mielenkiintoista kuulla vanhemmilta opiskelijoilta jalostuneempia ajatuksia omasta alasta.

Uskon, että ihminen oppii parhaiten asioita, jotka ovat hänelle mielenkiintoisia ja merkityksellisiä. Siksi on tärkeää tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Sitä oppii parhaiten. Vaikka oppiminen joskus tuottaisikin vaikeuksia, kiinnostavien asioiden eteen on valmis myös tekemään enemmän töitä oppiakseen.

On erilaisia oppijoita. Jotkut oppivat parhaiten kuulemalla, toiset lukemalla tai visuaalisesti, kolmannet kokemalla. Useimmat yhdistelevät näitä erilaisia tapoja. En ole varma, millä tavalla minä opin parhaiten. Olen aina pärjännyt koulussa melko hyvin, joten uskoakseni minulla ei ole erityisiä oppimisvaikeuksia. Muistivaikeuksia minulla sen sijaan on, ja olisi mielenkiintoista saada jotain työkaluja oman muistin vahvistamiseen. Joitakin musiikin teoriaan liittyviä sääntöjä en tunnu oppivan, en sitten millään. Luulen, että opin ne vasta käytännön elämässä, joten ehkä olen kokemalla oppija.

Eniten vaikeuksia minulle tuottaa kielen oppiminen. En tahdo muistaa uusia sanoja kovin nopeasti, ja unohdan ne taas pian. Konkretiaan yhdistettävä tieto on minulle paljon helpompaa: miten jokin asia tehdään.

Minulle henkilökohtaisesti on hyvin tärkeää kuunnella ja kysellä, jotta opin. Yritän aina yhdistää uuden tiedon vanhaan tietoon, ja siihen usein opettajan kanssa keskustelu toimii apuna.

Oppiminen tarkoittaa sitä prosessia, kun ihminen saa tiedon, käsittelee sen ja saa sen työmuistiin. Työmuistista osa asioista tallentuu pysyvään muistiin, ja vasta sinne päätyviä asioita voi sanoa varsinaisesti opituiksi.
Muistia vahvistaa hyvä ja säännöllinen uni, omega3-rasvahapot ja terveellinen ruoka, liikunta ja luovat muistitekniikat. Asioihin voi liittää muistisääntöjä, esim. muistan närästyslääkkeeni nimen nyt, kun nimessä on sana ”soma” ja perässä c. C tarkoittaa 100, joten siinä on taas yksi tapa muistaa yksi kirjain.

Aivoissa tieto käsitellään etuotsalohkoissa, joista se siirtyy aivokuorelle muistiin. Hippokampuksella on ehkä jotain tekemistä muistin kanssa. Mitä alkeellisemmista taidoista on kyse, sen syvemmällä aivoissa tieto sijaitsee. Uloimmalla aivokuorella sijaitsevat ihmiselle tyypilliset tiedot ja taidot, joita ei muilta eliöiltä löydy.

Musiikkipedagogin opinnoissani joudun muistamaan paljon musiikin teoriaan, musiikkiliikuntaan, äänenkäyttöön, soittamiseen ja pedagogiaan liittyvää tietoa. Musiikkiliikuntaan liittyvä tieto on helpoin muistaa, koska sitä opitaan niin kokonaisvaltaisesti. Kaikkia asioita on helpoin oppia, jos niitä saa soveltaa käytännössä. Esimerkiksi sävellajissa käytettäviä yleisiä sointuja opin parhaiten säveltämällä.
Observoiminen on yksi tärkeä osa musiikkipedagogin opintoja. Siinä voi jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien toista ihmistä tarkkailemalla peilata opittua ja oppia samalla lisää musiikkipedagogin työstä ja erilaisista työskentelymenetelmistä. Kun palaa observoinnista takaisin kouluun, voi yhdistää siellä opitun taas uuteen koulussa opittavaan asiaan, mikä tehostaa muistamista. Observoinnissa myös keskustelu observoinnin jälkeen auttaa ymmärtämään ja oppimaan yksityiskohtia.

Omat soitto- ja laulutunnit ovat myös tärkeä osa musiikkipedagogiksi kasvamista. Siinä itse on oppijan roolissa ja kaiken aikaa observoi opettajaansa. Mutta myös oppii paremmaksi instrumenteissaan, jotta pystyy parempiin tuloksiin myös muissa opinnoissa samaan aikaan. Omilla soitto- ja laulutunneilla opin käyttämään instrumenttia ergonomisesti ja oikein, mikä on erittäin tärkeä asia oppia, jotta siirrän vain hyvää mallia eteenpäin. 

Pedagoginen osaamiseni nyt

Minusta tuntuu, että tähän asti hankkimani pedagoginen osaaminen on paperilla melko vaatimatonta. Minulla ei ole aikaisempaa kasvatustutkintoa taustalla enkä ole työskennellyt opettajana tai sitä vastaavissa tehtävissä. Nyt olen opiskellut kaksi vuotta Metropolialla musiikkipedagogin tutkinto-ohjelmassa, ja tästä olen saanut suuren osan virallisista eväistäni. 

Pääaineessani varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö olen oppinut kohtaamaan monipuolisesti kaiken ikäisiä oppijoita, kuitenkin painottuen lapsiin ja ikääntyneisiin. Opinnoissani olen oppinut ihmisten kohtaamisesta, mielenkiinnon herättämisestä ja ylläpitämisestä, eri-ikäisistä oppijoista ja eri oppimistavoista. Olen saanut paljon eväitä erityisesti juuri musiikkipedagogina työskentelyyn. 

Opintojeni lisäksi minulla on pedagoginen kotikoulu, jossa olen opettanut nyt 6- ja 4-vuotiaille lapsilleni satoja, tuhansia asioita. Olen rohkaissut, tukenut, jättäytynyt sivuun, toistanut, antanut palautetta, antanut aikaa, tuuppinut, rakastanut ja hyväksynyt. Olen antanut heille mahdollisuuksia oppia paljon uusia asioita omin käsin syömisestä pyörällä ajamiseen, mutta olen myös aktiivisesti opettanut heitä esimerkiksi puuttuvien äänteiden opettelussa, lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelussa ja niin edelleen. Koen, että tämä kotikoulu on toinen tärkeä osa pedagogista osaamistani. Lapseni ovat kaksi erilaista oppijaa ja molemmilla on oma tapansa oppia. Siinä on minulle lähes rajaton uudelleen yrittämisen mahdollisuus. Jos jokin tapa opetella uutta asiaa ei ole toiminut, olen kokeillut toista. 

Opetusharjoitteluissani olen saanut palautetta siitä, että olen lämmin ja helposti lähestyttävä opettaja. Ryhmänhallinta ja oppijoiden kohtaaminen ovat kenties parasta osaamisessani. 

Koen, että olen oikein sopivassa kohtaa osaamistani juuri nyt. Osaan jo asioita, mutta otan avosylin vastaan lisää osaamista. On ihanaa, kun vähitellen kehittyy kyky sanallistaa ja analysoida omaa tekemistä. Sen myötä voin perustella valintojani muille, mutta ennen kaikkea itselleni. Tiedän, mitä teen ja miksi. Sitä on pedagoginen osaaminen.