Sana ”oppiminen” tarkoittaa minulle tiedon sisäistämistä.
Varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön opinnoissa opiskellaan
paljon kokonaisvaltaisesti, mikä on mielestäni hyvä. Opimme esimerkiksi lauluja
korvakuulolta, kehorytmin tukemana ja toiston kautta. Opinnoissa on painotettu
vahvasti sellaista oppimistapaa, joka on jo pienelle lapselle luontainen, ja
sitä kautta ihmiselle helppo tapa oppia. Opinnoissa teoria-asioita opiskellaan
usein hyvin keskustelevalla, vuorovaikutteisella tavalla. Keskustelemme
ryhmissä ja jaamme tietoa eri vuosikurssien kesken, mikä on mielestäni hienoa.
On mielenkiintoista kuulla vanhemmilta opiskelijoilta jalostuneempia ajatuksia
omasta alasta.
Uskon, että ihminen oppii parhaiten asioita, jotka ovat
hänelle mielenkiintoisia ja merkityksellisiä. Siksi on tärkeää tehdä sitä, mikä
kiinnostaa. Sitä oppii parhaiten. Vaikka oppiminen joskus tuottaisikin
vaikeuksia, kiinnostavien asioiden eteen on valmis myös tekemään enemmän töitä
oppiakseen.
On erilaisia oppijoita. Jotkut oppivat parhaiten
kuulemalla, toiset lukemalla tai visuaalisesti, kolmannet kokemalla. Useimmat
yhdistelevät näitä erilaisia tapoja. En ole varma, millä tavalla minä opin
parhaiten. Olen aina pärjännyt koulussa melko hyvin, joten uskoakseni minulla
ei ole erityisiä oppimisvaikeuksia. Muistivaikeuksia minulla sen sijaan on, ja
olisi mielenkiintoista saada jotain työkaluja oman muistin vahvistamiseen.
Joitakin musiikin teoriaan liittyviä sääntöjä en tunnu oppivan, en sitten
millään. Luulen, että opin ne vasta käytännön elämässä, joten ehkä olen
kokemalla oppija.
Eniten vaikeuksia minulle tuottaa kielen oppiminen. En
tahdo muistaa uusia sanoja kovin nopeasti, ja unohdan ne taas pian. Konkretiaan
yhdistettävä tieto on minulle paljon helpompaa: miten jokin asia tehdään.
Minulle henkilökohtaisesti on hyvin tärkeää kuunnella ja
kysellä, jotta opin. Yritän aina yhdistää uuden tiedon vanhaan tietoon, ja
siihen usein opettajan kanssa keskustelu toimii apuna.
Oppiminen tarkoittaa sitä prosessia, kun ihminen saa
tiedon, käsittelee sen ja saa sen työmuistiin. Työmuistista osa asioista
tallentuu pysyvään muistiin, ja vasta sinne päätyviä asioita voi sanoa
varsinaisesti opituiksi.
Muistia vahvistaa hyvä ja säännöllinen uni, omega3-rasvahapot ja terveellinen ruoka, liikunta ja luovat muistitekniikat. Asioihin voi liittää muistisääntöjä, esim. muistan närästyslääkkeeni nimen nyt, kun nimessä on sana ”soma” ja perässä c. C tarkoittaa 100, joten siinä on taas yksi tapa muistaa yksi kirjain.
Muistia vahvistaa hyvä ja säännöllinen uni, omega3-rasvahapot ja terveellinen ruoka, liikunta ja luovat muistitekniikat. Asioihin voi liittää muistisääntöjä, esim. muistan närästyslääkkeeni nimen nyt, kun nimessä on sana ”soma” ja perässä c. C tarkoittaa 100, joten siinä on taas yksi tapa muistaa yksi kirjain.
Aivoissa tieto käsitellään etuotsalohkoissa, joista se
siirtyy aivokuorelle muistiin. Hippokampuksella on ehkä jotain tekemistä
muistin kanssa. Mitä alkeellisemmista taidoista on kyse, sen syvemmällä
aivoissa tieto sijaitsee. Uloimmalla aivokuorella sijaitsevat ihmiselle
tyypilliset tiedot ja taidot, joita ei muilta eliöiltä löydy.
Musiikkipedagogin opinnoissani joudun muistamaan paljon
musiikin teoriaan, musiikkiliikuntaan, äänenkäyttöön, soittamiseen ja
pedagogiaan liittyvää tietoa. Musiikkiliikuntaan liittyvä tieto on helpoin
muistaa, koska sitä opitaan niin kokonaisvaltaisesti. Kaikkia asioita on
helpoin oppia, jos niitä saa soveltaa käytännössä. Esimerkiksi sävellajissa
käytettäviä yleisiä sointuja opin parhaiten säveltämällä.
Observoiminen on yksi tärkeä osa musiikkipedagogin opintoja. Siinä voi jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien toista ihmistä tarkkailemalla peilata opittua ja oppia samalla lisää musiikkipedagogin työstä ja erilaisista työskentelymenetelmistä. Kun palaa observoinnista takaisin kouluun, voi yhdistää siellä opitun taas uuteen koulussa opittavaan asiaan, mikä tehostaa muistamista. Observoinnissa myös keskustelu observoinnin jälkeen auttaa ymmärtämään ja oppimaan yksityiskohtia.
Observoiminen on yksi tärkeä osa musiikkipedagogin opintoja. Siinä voi jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien toista ihmistä tarkkailemalla peilata opittua ja oppia samalla lisää musiikkipedagogin työstä ja erilaisista työskentelymenetelmistä. Kun palaa observoinnista takaisin kouluun, voi yhdistää siellä opitun taas uuteen koulussa opittavaan asiaan, mikä tehostaa muistamista. Observoinnissa myös keskustelu observoinnin jälkeen auttaa ymmärtämään ja oppimaan yksityiskohtia.
Omat soitto- ja laulutunnit ovat myös tärkeä osa
musiikkipedagogiksi kasvamista. Siinä itse on oppijan roolissa ja kaiken aikaa
observoi opettajaansa. Mutta myös oppii paremmaksi instrumenteissaan, jotta
pystyy parempiin tuloksiin myös muissa opinnoissa samaan aikaan. Omilla soitto-
ja laulutunneilla opin käyttämään instrumenttia ergonomisesti ja oikein, mikä
on erittäin tärkeä asia oppia, jotta siirrän vain hyvää mallia eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti